2.6. Sanomattakin selvää, aika menee aivan liian nopeasti! Ja mitäs kaikkea tässä onkaan tapahtunut sillä välin... nopea päivitys lienee paikallaan. Loppukevät viimeisten kisojen jälkeen meni parannellessa kennelyskää, joka tarttui siis sieltä Raajärven kisareissulta, meille ja melko monelle muullekin kennelille. No, siitä päästiin, ja onneksi saatiin pidettyä Zaigga ja pennut kuin ihmeen kaupalla ilman sairastumista! Pirena ja Yukon ovatkin jo ehtineet kasvaa melkoisesti, alkavat olla muuten melko itsenäisiä, mutta vielä 11 viikon ikäisinäkin aina silloin tällöin ollaan saatu ne kiinni emon tissiltä!! Pihalla viipottavat melkoista vauhtia, ja vauhtia löytyy, meinaa tuo reviiri kasvaa kerta kerralta isommaksi... Onneksi pihassa on tilaa, ja pennut seuraavat hyvin Fööniä ja Iisakkia, jotka pysyy varmasti omalla tontilla. Nome on lähdössä syksyllä Ouluun Katjan laumaan vahvistukseksi, mutta kesän saa vielä loikoilla täällä tutussa laumassa.
Viime yönä oli Unelma tekaissut koppiinsa vähän yllärinä pentukatraan:)! Illalla ajateltiin, että kun ei ole mitään vielä petaillut ja päivällä ei alkanut rauhoittumaan pentuboksiinsa, niin saa olla vielä ulkona. No mammahan oli kaikessa rauhassa tekaissut koko pesueen yön aikana, ja aamulla tyytyväisenä hymyillen katseli kopista kun menin tarhalle. Sieltä löytyi emon tissiltä 5 tyytyväistä pentua, 4 tyttöä ja 1 poika. Poika on kerman vaalea, tytöt kaikki vaalean ruskeita, enemmän Larsin värisiä. Ei oltaisi kyllä millään uskottu, että niin pienestä mahasta tulee noinkin monta pentua! Hyvä näin, ja Unelma on aivan kuin eri koira nyt pentujen kanssa. Ei tietoakaan siitä säntäilevästä ikiliikkujasta, joka se normaalisti on;).
Niin ja onhan tähän huskylauman keskelle saatu vähän hevosvoimiakin kun Putte alias Keitaan Salama tuli äitienpäivä viikonloppuna asumaan Äkäsjoelle! Putte on jo herrasmies iän saavuttanut ex-ravuri, jolla intoa maastoiluun riittää. 18 vuotias suomenhevos ruuna tuli asumaan tuohon naapuriin Hannan tallille, jossa sillä on kaverina samassa tarhassa parikymppinen sh-tamma. Samalla tallilla on lisäksi asukkaina 3 lämppäriä, 3 lammasta, 3 vuohta, pukki ja pikku kili, kani sekä tietysti tallikissoja. Oikein kunnon maalaisromantiikkaa:)! Paljon ollaan jo ehditty Hannan kanssa tässä kuukauden sisään maastolenkkejä tehdä, ja tutustua pikku hiljaa Puten kanssa. Vietereitä kavioissa tuntuu kyllä tosiaan löytyvän, ja laukka pätkien jälkeen menee aina vähän aikaa, että löydetään taas se käyntiaskelkin, kun kiire meinaa jäädä ruunalla päälle... Parempi niin kuin että saisi kehottaa koko ajan eteenpäin:)!
Eli mikäs tässä on pitkästä kesälomasta nauttiessa ihanien eläinten parissa... työt kutsuu vasta elokuun lopulla, eli siihen asti nautin täysin rinnoin kesästä ja pitkistä ratsastuslenkeistä Puten kanssa:). Rikun vuoro olla tämä kesä töissä, kun hänellä oli viime kesä vapaata; täytyyhän meistä aina sentään yhden tuoda ruokaakin pöytään...;)!
7.4. Siinä se pääsiäinenkin hurahti ja kevät tulee kohisten, mittari näyttää tällä hetkellä jo +6! Tämän talven kisat on kisattu, eikä ihan huonosti loppujen lopuksi mennytkään... Riku kävi Norjassa SOC:ssa ja vaikkei siellä oikein vastustajia ollut samaan luokkaan siperialaisilla ajamaan, niin hyvä maku jäi kisoista, kun koirat olivat kulkeneet paremmin kuin toissa vuoden MM-kisoissa. Uutiset-osiossa Riku kertoikin jo hieman tarkemmin Norjan karkeloista. Kaksi viikkoa sitten käytiin ajamassa Raajärvellä Oinakka-ajot, Riku ajoi 8 kl sprintin ja minä 6 kl sprintin. Alunperin tarkoitus oli lähteä keskipitkälle matkalle, mutta kun osanottajia tippui 6 kl:sta pois, eikä sille enää SM-arvoa ollut tiedossa, niin päätimme päästää niin itsemme kuin koirat hieman helpommalla ja lyhentää ajettavaa matkaa keskipitkästä sprinttiin. Tiedossa oli, että rata tulisi jälleen olemaan pehmeä ellei jopa upottava, ja niinhän se todella oli... 16 km oli aivan tarpeeksi sillä uralla tarpomiseen. Onneksi kummankaan valjakossa ei sattunut pahempia loukkaantumisia, niitäkin kun kuultiin joillekin sattuneen, jopa jalan murtuminen oli käynyt yhden koiran kohtaloksi.
Ekana päivänä rata oli paikoin todella pehmeä, uran ulkoreunat olivat hieman kovemmat, mutta radan keskiosa upotti valjakon pienimpiäkin koiria. Minä lähdin uralle kutosten sarjan toisena, minuutin Hennan perään, joka ajoi Ritvan (Vauhtitassun) koirilla. Pari kilometriä lähdön jälkeen sain Hennan kiinni, kun hänellä oli jotain sotkua tullut valjakkoon. Pehmeällä uralla ei ankkurit pitäneet oikein kunnolla, ja minäkin epäröin voinko edes jatkaa matkaa, kun Hennan koirat yrittivät lähteä tietysti perään. Jonkun matkaa ajelin yksin kunnes näin valjakon n 100 metrin päässä itsestäni. Luulin sen olevan Henna, mutta vasta maalissa tajusin sen olleen Marin valjakko. Mari oli ollut perässä monta kilometriä, mutta muutamia kilometrejä ennen maalia hän kuitenkin jäi. Jo uralla mietin, että nyt jos koskaan on se REK1 tultava, niin että siihen malliin pojat juostaan...:). Hienosti koirat jaksoikin pehmeästä urasta huolimatta, ja yllätykseksi olimme ajaneet päivän parhaan ajan kutosissa! Rikulla oli mennyt myös eka päivä hyvin ajaen parhaan ajan siperialaisvaljakoista, mutta hänellehän se onkin jo niin tuttua kauraa;). Ilta meni tutuissa merkeissä saunoen ja parantaen maailmaa. Aamulla oli startit jälleen aikaisin, Rikulla ennen klo 10 ja minulla 20 min sen jälkeen. Uraa oli edellisenä iltana ja yönä lanattu, ja se olikin huomattavasti parempi ajaa kuin eka päivänä. Lähdin 6 kl valjakoista ekana uralle, Mari heti perään. Muutaman kilometrin jälkeen sähkölinjalla Mari saikin meidät kiinni, ja päästin heidät pian ohi. Molempien valjakot kulkivat niin kuitenkin samaa vauhtia, ettei koko matkan aikana tullut enempää kuin pari valjakon mittaa eroa, välillä ajoin minä edellä välillä Mari. Loppu suoralla Mari sai kiritettyä valjakkoaan kuitenkin paremmin ja tuli maaliin n 10 sekuntia ennen meitä. Ensimmäisen päivän aikaeron turvin olin kuitenkin kokonaisajassa reilun 2 minuuttia edellä. Eli eka voitto, koko sakille REK1 - tulokset ja Kekestä sitä myötä käyttövalio! Ei huonompi tulos näistä kisoista:)! Rikulla oli ollut hieman hankaluuksia päästä ohi yhdestä MD6 valjakosta kun valjakon koirat olivat käyneet napsimaan ohi ajavaa valjakkoa. Rikun koirat olivat tästä hieman ihmeissään ja jäivät vain katselemaan taakseen, että mitäs nuo nyt sitten oli... Samassa olikin Joonas ajanut kantaan kiinni, ja pääsi ohi. Kokonaisajassa Riku jäi Joonaksesta n 40s, ja sai siis tyytyä kuitenkin hopea sijaan. Ei hulllummin kuitenkaan valjakolta, joita on treenattu koko talvi keskipitkänmatkan kisojan silmällä pitäen; kyllä pojilta vauhtia löytyy!
Viikko kisojen jälkeen ajeltiin uudelleen Kemijärvelle, tällä kertaa koiranäyttelyyn. Erja tuli perjantaina meille "pienen" laumansa kera ;), ja hänellä oli neljä pikku koiraa mukana (pomeranian ja kleinspitz), ja meillä Riku ja Easy, sekä Micken koira Wisky. Wisky ja Riku olivat molemmat käyttöluokassa, joten Rikukin joutui kehään Wiskyä esittämään. Tuomarina oli Tuula Pratt, joka on ensi vuoden sh-erkkariin kutsuttu päätuomariksi. Ehkäpä siinä oli osa syy, miksi huskeja oli noinkin pieneen näyttelyyn ilmoitettu peräti 33 kpl. Molemmat pojat saivat arvostelun EH, Wisky oli käyttöluokan urosten 3. ja Riku 4. Easylle tuli arvosanaksi H. Tuomari itse totesi arvostelua antaessaan, että "tänään ollaan tiukalla päällä"; mainiten jotain hieman löysistä kyynärpäistä liikkeessä. Kesken kehän tuli Erjalta viesti, jossa oli kuva komeasta rivistä ruusukkeita! Kaksi Erjan neljästä näyttelyyn tuomasta koirasta oli ROP:a, ja sitä myötä siis oli edessä myös vielä ryhmäkehä. Sinne siis sipsuttamaan Erjan ja pikku koirien kanssa, huhhuh...:D. Eli kaiken kaikkiaan siis hyvä reissu, ehdottomasti käymisen arvoinen! Onnittelut vielä Dacabe - kenneliin:)!
14.2.
Hyvää ystävänpäivää! Helmikuu on jo menossa puolessa ja ensimmäisistä kevätaurinkoisista päivistäkin ollaan saatu nauttia. Viime viikonloppuna ajeltiin talven ensimmäisiin kisoihin Nurmeksen Eastpointille. Perjantaina oli ensimmäinen kisapäivä 8 kl:ssa, jossa Riku ajoi; minä sain siis perjantain kerätä vielä kisajännitystä handlerin ja valokuvaajan roolissa. Riku pääsi avaamaan kisat korkaten urat ensimmäisenä radalle lähtevänä valjakkona. Koko kisaviikon oli Pohjois-Karjalassa satanut lunta, ja sen kyllä sai huomata niin koirat kuin kuskitkin todella pehmeiden reittien muodossa. Riku sai ajella yli puolet matkasta ilman havaintoa kisakumppaneista, kunnes viimein 16 km jälkeen Jaakonsaaren Anu tuli ohi ja maalisuoralla kolmantena lähtenyt Karoliina pääsi vielä aivan kannoille. Ensimmäisen päivän järjestys pysyi 8 kl:ssa kolmannen päivän maaliin tuloon saakka, eli Anu voitti, Karoliina vei kakkospaikan ja Riku tuli kolmanneksi. Hyvä ettei Riku antanut periksi ensimmäisen päivän jälkeen, vastoinkäymisistä huolimatta. Lars oli koko kisaa edeltävän viikon sairaslomalla, kun edellisen viikon perjantain treeneissä Riku laittoi kaimansa, eli WM Rikun Larsille pariksi keulaan. Juuri ennen lähtöä Riku kävi Larsille kimppuun ja puri etujalkaan niin, että siihen tuli pieni mutta melko syvä reikä. Lars oli viikon levossa, että jalka saataisiin kuntoon, ja vasta torstaina se alkoikin näyttää yhtään siltä, että sillä voisi juosta. Puremajäljestä ei varsinaisesti ollutkaan kisassa ongelmaa, mutta kyllä oli poika illalla jäykän oloinen. Verryttelyistä ja Algyvalilla hieronnasta oli ilmeisesti jotain apua, sillä vaikka Lars oli lauantain lenkin jälkeen todella väsynyt, jaksoi se taas sunnuntain painaa kuin nuori sälli, ja toi valjakon kunnialla komealla laukalla maaliin. Lars juoksi yksin keulassa lauantain ja sunnuntain, ja keskittyneempää katsetta valjakon keulasta saa hakea, kun Lars naulitsi lähtöviivalla katseensa Karoliinan edellä lähtevään valjakkoon. Siinä vaan on kisakoira vailla vertaa! Perjantai-iltana Eagle ontui pahasti oikeaa etujalkaa. Se oli ilmeisesti loukannut sitä jossain isossa töyssyssä pehmeällä uralla, eli Eaglen kisat jäivät siis tällä erää yhteen päivään. Muut selvisivät urakasta isoimmitta vammoitta, eli maaliin juoksivat 8 koiran luokassa kolmannelle sijalle Lars, Riku, Easy, Roi, Unelma, Rasmus ja Sami.
Minun urakka olikin sitten hieman takkuisempaa neljän koiran luokassa. Arvoin vielä perjantain ilmoittautumisen yhteydessä, minkä koiran otan neljänneksi; Risto ja Enni olivat keulat, Keke pyörässä, mutta toista pyöräkoiraa arvoin, otanko Nomen vai Danin. Päädyin Daniin, ja sillä porukalla siis lähdettäisiin pakertamaan pehmeälle uralle. Jo lauantain ensimmäisen 10 km aikana kävi selväksi, ettei ollut ainakaan Danin parhaita päiviä tämä lauantai. Uralle tippuneet risut ja reittimerkit kiinnostivat enemmän kuin eteenpäin meno ja reen kiskominen. Olin tietenkin valmistautunut potkuttelemaan kun neljällä koiralla 27 km uralle olin lähdössä, mutta enpä osannut arvata, että tosiaan joutuu töitä tekemään:). No, vaikka se silloin tuntui varmasti ylitse pääsemättömältä urakalta, jo näin viikon päästä olisin (melkein) valmis vaikka uudestaan samalle uralle;). Toisen päivän pitkän järviosuuden alkupuolella huomasin, että kaukana tulee iso valjakko, yksi pitkän matkan, 230 km urakalta kotiin tulevista valjakoista. Mutta perässä sillä olikin sitten joku nelosen valjakko, joka tuli tietenki peesissä hyvällä vauhdilla. Jossain vaiheessa sain selvää, että Elomaan Joni oli se ensimmäisenä avoimen valjakolla ajava, joka siis myös olisi avoimen luokan voittaja, ja peesissä tuli Suvi Koukkari. Juuri ennen järveltä pois nousua päästin Jonin edelle, ettei metsässä tarvitsisi alkaa ohittamaan, kun siellä ei tilaa liiemmin ohitukselle ollut. Jonin perässä ajelimme sitten viimeiset muutaman kilometriä, kunnes reilu km ennen maalia Joni otti kirin, ja irtosi liian helposti, kun ottaa huomioon että hänen valjakolla oli sentään 230 km takana! Suvin kanssa ajettiin loppukiri 800 m melkein rinta rinnan, mutta Suvin valjakko sai kuitenkin puristettua kirillä vielä enemmän itsestään irti ja jäimme muutaman sekunnin loppu taistelussa. Loppujen lopuksi hävisin Suville 20 sekuntia kokonaisajassa, ja sijoitus oli 8 / 20.
Palkintojen jaon jälkeen lähdimme kotia kohti, aluksi tarkoituksena oli ajaa vain Kemiin äidin ja isän luo yöksi, mutta päätimme jatkaa kuitenkin samoilla silmillä kotiin asti. Silmiä alkoi painaa Pellon kohdalla, mutta saatiin kyllä melko herätys kun kaksi hirveä ponkaisi pihatieltä suoraan auton eteen! Riku sai ohjattua auton vastaantulevan kaistalle, kohti toisena tulevan hirven takapuolta, ihan oppikirjan mukaan:). Säikähdyksellä onneksi selvittiin, ja hereillä pysyttiin hirvien ansiosta kotiin asti. Mukava kisareissu taas takana, monta muistoa rikkaampana, ja paljon tuttuja ihmisiä nähneenä. Seuraavat kisat ovat sitten Rikulla edessä todennäköisesti Norjan Hamarissa, jos vain kaikki menee nyt suunnitelmien mukaan.
28.1.
Eilisen myrskyn jäljiltä ei täältä Länsi-Lapista ainakaan lumesta ole puute! Toissailtana nousi ensin kova tuuli ja yöllä oli alkanut sataa lunta. Lumimyrsky jatkui koko päivän ja lopputuloksena on tietysti valtavat kinokset niin portailla kuin treeniurillakin... Tai ehkä parempi sanoa, että siellä missä ne treeniurat ovat tähän asti olleet; nyt urat ovat peittyneet valtavien lumidyynien alle ja niiden etsimiseen tässä varmaan tämä päivä menee. Riku on ollut tähän mennessä jo kolme tuntia kelkan kanssa reittejä aukaisemassa, ja kuulostaa aika loputtomalta urakalta! Onneksi sentään kelkka saatiin viimein viikko sitten korjaamolta, missä se olikin kuukauden verran. Nyt ei nimittäin treenaamisesta olisi tullut yhtään mitään ilman kelkalla avattuja reittejä, koirat olisi olleet selkää myöten kinoksessa. Koita siinä sitten ajaa vauhdikasta kisatreeniä...! Toissapäivänä juuri ennen myrskyn nousemista, käytiin ajamassa 21 km lenkki 12 koiralla ja kelkalla. Koirat valjastettiin siis moottorikelkan eteen ja moottorin kanssa vauhti pidettiin tasaisesti n. 22 km / h. Tänään oli tarkoitus käydä 17 km lenkki kelkan kanssa, mutta saa nähdä päästäänkö tänään uralle ollenkaan vai vasta huomenna. Treenikerrat alkaa olla vähissä ennen kauden ensimmäisiä keskipitkänmatkan kisoja, 5.-7.2. ajettavaa Eastpoint Openia. Ja kisajännitys sen mukainen...:). Eniten tässä varmaan huolettaa oma jaksaminen, kun olen neljän koiran luokkaan itseni ilmoittanut. Siinä tosiaan itse saa olla viidentenä ja kuudentena koirana, kuten meidän sh-pj asian ilmaisi. Kunpa vaan kisareitit olisivat jotain muuta kuin edellisen päivän lumisateen jäljiltä pöppyräiset, muuten tulee hiki pelkästä ajatuksesta. Niin, tai tulee se siltikin, onhan siellä niitä pitkiä nousujakin ihan tarpeeksi; ei taida muutamat zumbakerrat auttaa kunnon nostamiseen tarvittavalle tasolle!? Jää siis nähtäväksi, mihin asti koirien kunto riittää kun emännästä ei kuitenkaan niin kovin apua ole:)!
Viikonlopuksi ollaan menossa Kemiin pikkuvelun synttäreitä juhlimaan ja siinä samalla käydään katsomassa Kuivaniemessä erästä erittäin komeaksi kehuttua poikaa... Suomenhevosruunaa nimeltä Heinä-Heppu! Pitkien taivuttelujen ja suostuttelujen jälkeen ollaan päästy jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen Rikun kanssa hevosen hankkimisesta:). Pieniä myönnytyksiä olen joutunut (!) itsekin tekemään, ja kuuntelemaan eräänkin luennon siitä, kuinka paljon se syö, mitä sille täytyy hankkia, kuinka paljon se vie aikaa jne. Pikku hiljaa olen tullut siihen tulokseen, että mikäs mulla on hevosta hankkiessa, kun on asiantuntija vieressä;). Hevoskuume ei ole ottanut tässä vuosien myötä vaan laantuakseen, ja katsotaan nyt, joko saan sen ensimmäisen oman hevosen! Kyllähän tähän laumaan vielä yks hevonen sopii...
10.1.2010
Hyvää alkanutta vuotta! Kolmessa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua paljon, sitten viimeisen kirjoituskerran...;)! Lumitreenit on jatkuneet sieltä lokakuun alusta asti, lukuunottamatta yhtä viikkoa marraskuussa, jolloin piti turvautua muutaman treenikerran ajaksi vielä mönkijään kelien mennessä turhan liukkauksi ja jäisiksi reellä ajoon. Joulukuun aikana lumileirillä meidän luona kävi ensin Erja ja Micke viikon verran koiria treenaamassa ja heti sen jälkeen Raine ja Karoliina oman laumansa kanssa. Treenikertoja on ollut 3-4 viikossa, joulukuussa työt meinasi haitata taas hienoa harrastusta ja kerrat jäivät vähän vähemmälle. Riku on ajanut pääasiassa n. 17 km lenkkejä, mutta välillä reittien ollessa pehmeämmät 12 km on ollut sopiva lumessa kahlausmatka. Rikun valjakossa alkutalven ovat juosseet Lars ja Rasmus kärjessä, Easy ja Roi vauhtiparissa, sitten Risto, Eagle, DT, Dani, Sami ja Riku, eli kymmenen koiran porukalla on vauhtia ollut hyvä hakea kisoja varten. Minä olen ajellut pääasiassa lyhyempää 12 km lenkkiä, joulukuun aikana taisin ajaa vain kerran 17 km ja kerran ajettiin yhdessä Rikun ja Karoliinan kanssa reilun 20 km pätkä. Minun valjakossa ovat juosseet Enni ja Zaigga (tammikuun alkuun saakka, jonka jälkeen jäi mammalomalle), Unelma ja Dippi vauhtiparissa ja pyörässä Keke ja Nome. Dippi aloitti juoksun joulukuun alussa ja sai sen tietysti sitten "tartutettua" ensin Easyyn ja sitten myös Zaiggaan. Minä olin jo niin hyvilläni, että nyt on hyvät johtajat talven kisoihin, kun Zaigga ja Enni ovat juosseet koko alkutalven lupaavasti mulla keulassa...! Oltiin jo päätetty kesällä, että Zaigga astutetaan Larsilla kunhan vain tulee juoksuun; oletettiin juoksujen ajoittuvan loppukeväälle, mutta eihän se koskaan mene niinkuin suunnittelee. No niinpä sitten tämän vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi Lars pääsi hyppäämään Zaiggan selkään ja pentuja siis odotettavissa maaliskuun alkuun:). Toivotaan nyt sitten lisää samanlaisia "höyrypäämenijöitä" kuin on koko Zaiggan ja Larsin edellinen pentue osoittanut olevansa. Larsilla oli tosi "senssiviikko" heti vuoden eka viikko, kun Johanna ja Mika toivat Sainen Mutolan astutettavaksi myös Larsilla. Mutola oli meillä 5 päivää, ja Lars ehti sen astua kolmena päivänä, joten eiköhän sieltäkin ole lisää rekikoiria luvassa.
Ei auta kuin pärjätä nyt siis ilman Zaiggaa kauden kisat, onneksi on Keke osoittanut olevansa taas oma itsensä eikä selkä vaikuta enää reistaavan. Eli eiköhän siellä kisavaljakon keulassa ole siis taas Keke, parina näillä näkymin Enni, jos vaan kunto kestää pidemmät matkat. Treenikilometrejä on kertynyt Rikun valjakolla tähän mennessä n. 750 km ja minun porukalla n. 550 km. Ei niin paljoa kuin oli tavoitteena, mutta sitäkin enemmän on pojilla intoa riittänyt, eikä ole motivaatio ollut hukassa oikeastaan kertaakaan tälle sesongille. Toivottavasti kausi jatkuu yhtä hyvänä tästä eteenpäin ja vältytään isommilta loukkaantumisilta ja vastoin käymisiltä.
Kisakalenteria ollaan käännelty suuntaan ja toiseen, ja tällä hetkellä näyttää, että lähdetään ajamaan Eastpoint; Riku 8lla koiralla ja minä 4llä, sitten Ruuhirod ja maaliskuun alussa Riku lähtee SOC:n Norjan Hamariin tutustumaan reitteihin ensi talven MM-kisoja silmällä pitäen, siellä tarkoitus ajaa MD 6 kl. Maaliskuun lopussa tietysti sitten kauden päätöskisoihin Raajärvelle ja jos vielä huhtikuussa Koskenpäähän SM-käyttökokeeseen jaksaa ajaa niin loppukevät saadaan keskittyä tuntureilla retkeilyyn. Nyt on jo muutamana päivänä aurinkokin taas pilkahdellut pitkän kaamoksen jälkeen taivaanrannassa. Upeita pakkaspäiviä onkin riittänyt, parhaimmillaan ollaan ajettu -35 asteen pakkasella eikä koirat ainakaan ole olleet moksiskaan, kunhan itte vain tarkenee jalaksilla!
15.10.
Paljon on taas ehtinyt jo tapahtua sitten viime kirjoituksen... Ensilumi sateli Äkäsjoentielle noin pari viikkoa sitten ja sitä tulikin kerralla heti sen verran, että päästiin ajamaan reellä ekaa kertaa tälle kaudelle jo 7.10.! Tuolla lenkillä kokeiltiin Enniä Zaiggan kanssa keulassa, ja hyvinhän se pikkuneiti siellä juoksikin! Lumi satoi just SM-kisaviikon alussa, ja meinasi vähän toisaalta sotkea ainakin mun treenejä, kun kickbikella ei oikein uskalla kovin liukkaalle tielle lähteä luistelemaan koirien kanssa (etenkään kun edellinen harjoituskerta päättyi hieman onnettomasti...). Mönkijällä vedettiin kuitenkin treenit loppuun asti, viimeinen treenikerta oli torstaina kaks päivää ennen kisoja, lyhyt 3 km pyrähdys, herkistellen ennen kisaviikonloppua. Perjantai aamuna sitten pakattiin auto ja päämääränä oli siis Jämi, Pawtrekker kärryluokkien SM-kisat. Minä olin ilmoittautunut 2 koiran kickbike luokkaan ja Riku 8 koiran kärryluokkaan. Osallistujia oli kisoihin ilmoittaunut tosi paljon, mikä tietysti tarkoitti myös sitä, että paikalla näki paljon tuttuja koiraihmisiä:). Ilman sitä tunnelmaa, tuttuja ihmisiä ja hauskoja hetkiä kisaurien ulkopuolellakin kisareissut ei olis läheskään niin hauskoja kuin ne on! Lauantaina startti oli melko myöhään, joten aamupäivän ehti hyvin vaihdella kuulumisia ja tutkia muiden kärryjä. Viimein puolen päivän jälkeen pääsin korkkaamaan tämän kisakauden; starttiviivalla oltiin siis kolmestaan Keke, Riku ja minä, niin tietysti handleri-Riku neljäntenä;). Vähän kieltämättä jännitti lähtöviivalla, kun muistiin palaili kuvia viimeiseltä treenilenkiltä, kun vedin niin sanotusti turvalleni varmaankin melko näyttävästi tienposkeen ja koirat jatkoi matkaa ilman kuskia, Erjan kickbikea perässään vetäen... No, mustelmilla siitäkin selvittiin, ja kisauralla ei pitäisi tulla isompia yllätyksiä vastaan, joten ei kun menoksi...! Kisaura olikin tosi hauska, mukava pohja koirille juosta, ja mielenkiinto ennen kaikkea pysyi koirilla hyvin yllä, kun oli mutkia ja pieniä mäkiä sopivasti reitillä. Ekan päivän jälkeen olin 8., koirakkoja lähtöviivalla oli samassa luokassa 19. Eli ei huonosti ollenkaan, ja kiinni otettavaa edessä olevaan oli vain 3 sekunttia, joten sunnuntaina täytyi uskaltaa jo höllätä kättä jarrulta ja potkutella itsekin vähän enemmän;). Rikun startti oli 2 tuntia mun jälkeen, eli oli hyvin aikaa pissatella koiria ja laittaa kaikki valmiiksi ennen 8-k luokan starttia. Päivän aikana ehdin minäkin handlata lähtöviivalle varmaankin melkein 10 valjakkoa, 6 ja 8 koiran luokkien lähtijöitä. Ekan päivän jälkeen Riku oli 2., edellä Heinosen Pasi arvattavasti melkeinpä saavuttamattomissa, mutta myös 3. sen verran jäljessä että ei ollut heti niskaan hengittämässä sunnuntain lähdössä. Lauantai ilta meni mukavasti Jyllin Harjupirtillä syöden ja saunoen, vaikka turnauskestävyys taisi loppua kaikilta jo ennen puoltayötä. Illalla Lintusen Jaana laittoi Dipille, Dannylle ja Ennille sirut, nyt on kaikki koirat tunnistusmerkittykin. Sunnuntain startit oli vähän aikaisemmin kuin lauantaina, ja minä pääsin uralle jo ennen yhtätoista. Uskalsin ajaa jo paljon rennommin kuin lauantaina, ja uskalsin olla jarruttamatta puolta matkaa. Vähän enemmän tuli potkittua vauhtiakin, ja aika paranikin n. 10 sekunnilla edellisestä päivästä. Se riitti blokkaamaan yhden sijan ylöspäin, kun sain kuitattua Hannun 6 sekunnilla, eli kokonaisajassa voitin hänet 3 sekunnilla (sori Hannu, varmaan revanssi tulossa...;) ), eli sijoitus siis 2 koiran luokassa 7.. Keskituntinopeus oli meillä ollut 24,5 km/h, johon olin erittäin tyytyväinen! Nyt uskon, että Keken selkä on viimekeväisestä parantunut ja se pystyy tällä kaudella taas juoksemaan kisavaljakkoni keulassa:). Ja erityisesti kiva nähdä, kun koirat ovat niin innoissaan kisauralla juoksemisesta! Rikukin sai ajettua puhtaamman ajon kuin lauantaina, jolloin oli muutama harmillinen sotku haitannut matkan tekoa. Kaikki koirat olivat juosseet hienosti ja koko porukka saikin REK1 tulokset SM-hopean lisäksi. Eaglelle, Easylle, Danille ja Ristolle tämä oli ensimmäinen REK1 tulos . Hyvä aloitus kisakaudelle, seuraaviin kisoihin vaan menee vielä muutama kuukausi ja sitten ajetaankin jo huomattavasti pidempää matkaa.... Eli treenit jatkuu ja lisää lunta odotellaan, vaikka tällä hetkellä mittari onkin useamman asteen plussan puolella.
Sunnuntai iltana järkytettiin Erja oikein kunnolla kun saatiin kuin ihmeen kaupalla pidettyä salaisuutena meidän kahden viikon takainen suunnitelma tulla ihan yllärinä suoraan erkkarista Rikun äiskämammaa moikkaamaanJ! Alkuviikko meni tähän etelän lämpöön totutellessa ja vähän hommiakin tehdessä. Riku sai asennettua nyt Hauhonkin tarhaan valaistuksen niin, että näkee talven pimeälläkin touhuta koirien kanssa. Tänään päästiin pitkän tauon jälkeen (melkein viikko!) ajamaan taas koiratkin; aamupäivällä käytettiin kaikki noin 5 km lenkillä. Riku ajoi mönkijällä 14 koiralla ja minä tulin perässä Keken ja Zaiggan kanssa Pawtrekkerillä. Illalla käytiin vielä uudestaan, Riku neljällä koiralla pikkukärryllä ja minä harjoittelin edelleen Pawtrekkerillä taiteilua. On kyllä tosi hauskaa pitkästä aikaa ajaa taas koirilla niin että niitä voi vähän auttaakin, eikä vain istuskella tyyriinä mönkijän kyydissä. Tahtoo kickbiken..;)! Eka lenkille otin ihan riskillä Unelman ja Rikun, jotka kumpikaan ei olleet koskaan aiemmin kärjessä juosseet. Niin vain pistelivät hienosti, ja Riku yllätti iloisesti tajuamalla selvästi jotain käskyistäkin! Just niitä hienoimpia hetkiä tämän harrastuksen parissa! Seuraava lenkki menikin sitten vähän niinku pölhöjoukkueen kanssa, eikä käännökset olleet mitään mallisuorituksia, mutta maaliin päästiin:/ :D. Viikonloppuna mennään ihan turisteina kattomaan Pekolan kisoja ennen kotiin lähtöä. Pari viikkoa pohjoisessa kotipuuhissa ja sitten taas etelään, jospa päästäisiin silloin mekin kauden ensimmäisiin kisoihin kun Jämillä on SM-kisat lokakuun puolivälissä.
15.9.09
Ennen kuin syksy ja ruska ehtii ihan hurahtaa ohi niin pitäähän sitä ruskaretkellä tunturissa käydäJ. Sunnuntaina herättiin reippaasti jo kymmeneltä (se ON aikaisin meidän perheessä!!), pakattiin eväät reppuun, otettiin Easy ja Iisakki mukaan ja lähdettiin Kukastunturiin. Easy piti meille koko matkan tosi reipasta tahtia yllä, niin että ei ollut mikään rento sunnuntailenkki tämä reissu… Iisakillehan käy ”hieman” rauhallisempikin tahti, mutta ei sentään kantoapua kysellyt karvaturrikaan päivän aikana:D. Heti reitin alussa ylitettiin Äkäsjoki riippusiltaa pitkin, ja siinä meni molemmat koirat totisiksi vähäksi aikaa kun maa keinui jalkojen alla. Tulomatkalla Easy osoitti taas rohkeutensa kävelemällä etumaisena tyynen rauhallisesti sillan toiselle puolelle saakka.
Kotoa lähtiessä sateli vähän vettä, ja ilma näytti sumuiselta, mutta kun päästiin polulle, niin taivas aukesi ja koko päivän paistoi aurinko aivan ihanasti. Meno matka Kukastunturin huipulle oli loivaa nousua, pari juoma taukoa pidettiin matkan varrella ja tietenkin ihasteltiin maisemia. Huipulta koitettiin tuloksetta etsiä koirille juomapaikkaa, pieni lampi siellä piti jossain olla, mutta eipä vaan löytynyt meidän suunnistustaidoilla… Poroemä vasansa kanssa löydettiin; niin koirilla kuin poroillakin meni kauan ennen kuin huomasivat toistensa olemassa olon. Poroemä paistatteli vaan tyytyväisenä päivää ja loikoili mättäällä ennen kuin tajusi ottaa jalat alleen. Eipä näytä hirveästi enää porot jaksavan kiinnostaa koiria, sen verran ovat siedätyshoitoa kesän aikana saaneet kun porot ovat välillä olleet ruokaa etsimässä ihan koiratarhojen nurkalla.
Kun sitä lampea ei huipulta löytynyt, niin sitten ei auttanut muu kuin kävellä toiselle puolelle tunturia alas kuruun Kotamajalle eväitä syömään ja koirille vettä etsimään. Easy ja Iisakki olivat tosi tyytyväisiä kun viimein pääsivät pieneen suolampareeseen varpaita viilentämään ja juomaan. Majan portaille istahdettiin huilitauolle, jopa Easy näytti tyytyväiseltä kun sai vähän levähtää. Ryhmä ruskaturisteja iski heti koirat nähtyään juttusille. Iisakki oli silmin nähden tyytyväinen saamastaan huomiosta; varmaan sen mielestä reissun parasta antia oli tuo puolen tunnin rapsuttelusessio…:D. Evästauon jälkeen käveltiin Easyn ”vetämänä” tunturin kiertävää polkua pitkin takaisin autolle 6 km vähän reilussa tunnissa. Yhteensä koko päivän aikana käveltiin noin 12 km, eli ihan mukava päiväretki. Illalla käytettiin vielä koko porukka treenilenkillä; Easy juoksi puolet matkasta Larssin parina keulassa ja hienosti juoksikin. Ihme ikiliikkuja neiti kyllä on, ei voi muuta sanoa!
Niin se alkaa kesä ja ruskasesonki Pallaksella olla pikku hiljaa takana. Torstaina 17.9. on viimeinen aamuvuoro ja sitten pääsee vähäksi aikaa lomalle! Perjantaina pakataan koirat autoon ja ajetaan Kemin kautta Ouluun siperianhuskien erikoisnäyttelyyn. Kolme koiraa on näyttelyyn ilmoitettu; Unelma, Sami ja Easy. Unelmalla ja Sampalla molemmilla on ollut pieniä tassuvaivoja viime viikosta asti, katsotaan nyt miten ehtivät ennen kehään menoa parantua, vai lankeaako kaikki näyttelymenestys paineet Easyn niskoille…;).
10.09.09
Eilen sai Riku päähänsä alkaa meidän kotisivuja väsäämään ja hyvällä mallilla on sivujen teko jo menossa. Supernatural on siis ”työnimi” kennelillemme; kennelnimi anomusta ei vielä tosin ole lähetettykään, ensin pitää päästä kunnialla lokakuun kasvattajakurssista läpi… Eli nimi saattaa vielä valtakunnassa vaihtua!
Kesä on mennyt hurjaa vauhtia pientä remonttia tehdessä ja koirille tarhoja rakentaessa. Nyt aletaan olla hyvin tänne Äkäsjoen varteen jo kotiuduttu, niin koirat kuin me itsekin. Ihana uusi koti on vielä ”virallisia” tupareita vailla; sellaiset on vielä syksyn kuluessa tarkoitus yleisön pyynnöstä järjestääJ. Minä eli Sanna olen kulkenut kesän Pallaksella hotellilla töissä ja Riku on ahkeroinut kovasti täällä kotona remontti- ja sähkötöiden keskellä. Virallisen kenneltarkastuksen yhteydessäkin tuli kiitosta erittäin siisteistä ja hyvin laitetun näköisistä tarhan valoista, kun ei roiku vaan roikkaa toisen perässä vaan on valot ”ihan kuin ammattilaisen jäljiltä”;).
LaRek:n 20-vuotisjuhlat oli ainoa ”koiratapahtuma” kesän aikana, jonne päästiin lähtemään, sinnekin vain yksi koira pääsi mukaan. Näyttelyihin ei siis tullut tänä kesänä paljon aikaa ”tuhlattua”, mutta tilannetta saa onneksi vähän paikattua ensi viikonloppuna erkkarin merkeissä. Lokakuu näyttääkin sitten melko kiireiseltä kun on Kiirunan seminaaria, Jämin kisoja ja kasvattajakurssia; onneksi ei tarvi yrittää töissä ehtiä käydä!
Kesän aikana piristettiin aina silloin tällöin kelien salliessa koirien mieltä pikku lenkeillä, mutta lämpimän kesän jälkeen varsinaiset syystreenit päästiin aloittamaan elokuun puolen välin jälkeen. Ensimmäiset pari viikkoa haettiin peruskuntoa 3 kilometrin lenkillä, nyt viimeisin lenkki ajettiin reilun 8 km matka. Riku on ajanut isolla mönkijällä 10llä koiralla edellä ja minä 7llä koiralla pikku mönkijällä perässä. Hyvin on koirien kunto osoittanut nousujohteisuutta, ja porukan ”nuorisojengikin” vaikuttaa oikein innokkailta rekikoirilta. Hyvillä mielin siis jo talvi- ja kisakautta odotellaanJ! Minun henkilökohtainen tavoitteeni ensi kaudella on niinkin hurja kuin se REK1 tulos…!! Saa nähdä kuin muijan sitten käy :D. Rikun tavoitteena tulevalla kaudella on olla kolmen parhaan joukossa kaikissa ajamissaan kisoissa. Alustavaa kisakalenteria ollaan jo mietitty; kova halu Rikulla olisi käydä ajamassa mm. Norjan Hamarissa järjestettävät PM-kisat. Katotaan nyt sitten miten työt antaa myöten, ne kun tuppaavat aina vähän harrastamista haittaavan…
Tänne blogiin on tarkoitus aina silloin tällöin kuulumisia kirjoitella, toivottavasti useammin kuin tyyliin kerran vuodessa... Kuulumisiin!